kun kesäöinen kajo peittyy hetken hämärään
niin jähmettynyt luonto herää elämään
luonnon henget vapautuvat silloin muodoistansa
ja kivet syleilevät varjojansa
on hämärässä näkymätön hetken näkyvää
kun rajoittava huntu hämyyn häviää
maahiset vain vartioivat syvää hiljaisuutta
sen elämää ja luonnon ihanuutta
jää maahan kasteen kyyneleet kun aamu seuraa yötä
niin luonto itkee ihmisien työtä
on hiljaisuuden soitto yhtä suurta sävelmää
kun kaikkeutta luonto vaiti ylistää
maailma on avartunut paljon suuremmaksi
kuin kauas ikuisuuteen jatkuvaksi
on hämäryys kuin holvi joka yössä aukeaa
ja kaiken alkulähteen luonto tavoittaa
rauhoittava sopusointu huokuu ymmärrystä
kuin suuren täydellisen synnytystä
jää maahan kasteen kyyneleet kun aamu seuraa yötä
niin luonto itkee ihmisien työtä
kun häviävän hämäryyden usva hunnuttaa
puu puun ja kivi kivettyneen muodon saa
maahisetkin käpertyvät uneen koloissansa
ja aika pukee luonnon hunnullansa
niin tuuli herää unelmistaan hiljaa huokaillen
ja huokailuihin metsä vastaa humisten
luonto kantaa hetken aamun ensipunerrusta
kuin uuden kehityksen lupausta
Sen kahvilan täti oli tosi kiva., saatiin sil rahalla nääin isot muffinsit ja pillimehut. Ja yks toinen täti sanoi, et sieltä taitaa tulla pikkuprinsessoja. Kahvilan täti kysyi kuka teidän äiti on, me kerrottiin, hän tunsi sut. Oli nähnyt siitä ikkunasta kun saatat minut aamulla kouluun. Ai, kävittekö te siinä puuanttilan kahvilassa? Joo, se oli kiva paikka. Lähihelmiä. Täytyy poiketa joku päivä, pitkästä aikaa.