maanantai 6. helmikuuta 2012

Että arvostaisimme juuri tätä hetkeä.




































Onko läheisempää henkilöä kuin oma lapsi? 

   Ne hetket, kun ymmärrämme toisiamme ilman sanoja, niissä on jotain hämmentävän ihanaa. Katse.

 kun  kuulen lapsen keskustelevan itsestäänselvästi ja luontevasti, asioista, joita olemme pitäneet tärkeinä avartaa.

♥   lapsi kertoilee tapaamastaan ihmisestä, ehkä jotain heidän keskustelustaan, ilman minkäänlaista puhetta henkilön ulkonäöstä, tai kulttuuritaustasta. Mainitsee jos on olennaista, voi tulla esiin myöhemmin jossain muussa yhteydessä.

♥   Vastamagneettihetket. Uskalletaan näyttää myös raivo, vaikka se satuttaa. Joskus liikaakin, vaiko sittenkään? Enemmän pelkään patoamista. 

♥   Yhteiset lauluhetket. Riemu juuri oikeasta rytmistä. Sanojen napsahtelusta.

♥