- Äiti, tänä aamuna mä voisin mennä yksin kouluun.
- Varmasti?
- Joo!
Hei hei. Pusu ja rutistus. Vilkutuksia parvekkeelta, vilkutuksia tieltä. Askeleissa varovaista ripeyttä. Sinne lähti, pieni reipas koululainen.
Pyörän selkään, ihan varovasti seuraan selviytyykö. Samalla uskon että selviytyy kyllä. On jo aika monen korttelin päässä. Huomaa minut. Heilauttaa kättä. Hyppää pyörän tarakalle.
- Oliko kiva kun tulin?
- Oli. Vaikka kymmenen päivän päästä voin mennä aivan yksin.
- Olisiko tässä kohtaa tullut jo ikävä?
- Ei.
- Ihanasti vilkutit minulle kun lähdit.
- Sä olit äiti niin nätin näköinen siellä parvekkeella, et olisin tahtonut tulla viereen.
Rakas.