esse

Joskus mää makka liikkumat paikalan
ja koita olla oikke hilja
ete aik huamasis munt
ja ruppeis viuhtoma taas ettipäi
ja vaatima munt jaa fölisäs murhettuma.

Eilä aamuste see onnistus
mää kattosi vaa peito ravost
ja olin nii hiljaksis
et aik luul ete mää ol viäl kottinkan tullu
ja munt naurutti
ko see ol nii levotoine,
komppas mu laatikoi
ja avo kaapei
ja polt tupakki
ja koit saar aikatas kuluma.

Kyl see munt siält sit löys
kuka nyy jaksa iankaikem paikalaska maat.  

Heli Laaksonen, Aik, kokoelmasta Raparperisyrän 2002