kirjoa

Auringonnousu



Vieressä 
ihan lähellä
suloista suven taulua.
Sinessä 
ilman äärellä
heleää linnun laulua.

Metsissä
soiden reunassa
lämmintä aamusumua.
Lehdissä 
koivun latvassa
hiljaista tuulen humua.

Kylällä
mäen kohdalla
auringon arkaa ruskoa.
Syvällä
tunteen pohjalla
kasteenraikasta uskoa.

 

päiväkahvilla takapihan terassilla, auringon paahtaessa. tartun runokirjaan, Laila Hirvisaaren Elämäni runot. ajatukset siirtyvät lähelle.

 

Eeva Kilven 

Elämä evakkona

Mie rakastin sinnuu ku Karjalaa

mie rakastin sinnuu ku kessää,

mie rakastin sinnuu ku issää ja äitii,

mie rakastin sinnuu ku lapsiain.

 

Mie itkin sinnuu ku Karjalaa,

mie itkin sinnuu ku kottii,

mie itkin sinnuu ku sitä yhtä poikaa

joka lupas mutta ei tullut.

 

Mie muistan sinnuu ku Karjalaa,

mie muistan sinnuu ku jouluu,

mie muistan sinnuu ku sitä yhtä polkuu

jota kenties ei ensinkään ollut.

Ja sielläkin kuulemma lehtii puut

ja sielläki koivikot tuuhettuut,

käki kukkuu sielläkin tottakai

-ja kuis se nyt muuten vois olla?

 

Ja sieltäkin ku syksy ne lehdet vie

ja talvi ne lumella ne peittää,

käet lentää sieltäkin etelään,

kukat kuolee alle jään.

 

Mie rakastin sinnuu kuule silloin

ja taijan rakastaa vieläkin,

kun elämän evakkona 

yhä maailmalla kuljeksin.